Huomenta!
Toinen vapaa päivä käyntiin! Kahvia soijamaidolla,nam? Iha ok, jälkimaku hieman vaniljainen. Ai miks, no ku aloin epäileen että voisko olla maitoallergia. Verikokeen tuloksia odotellessa vielä. Se vaan että laktoositon maito tais sopia paremmin kun tää.. ;) No, kattellaan.
Aamu alkaa täällä aina niin että toinen koirista, yleensä Emma, alkaa pikku hiljaa soluttautuun sängyssä lähemmäks jomman kumman naamaa.. Loppupeleissä se läähättää aivan poskessa kiinni ja alkaa tassulla läpsiin että pitäis herätä. Jos haluaa nukkua vielä, pitää esittää nukkuvaa, muuten jos Emma saa vihiä että meistä joku on hereillä, peli on jo menetetty :) Mukava herätys toi on mutta välillä aika raskas.
Tänään sitten lähettiin minä ja koirat tohon lähimetsään. Kivan rauhallista kun ketään muita ei sillä polulla ollut. Välillä kuului hirveetä riehumista ylhäällä puissa. Oravilla jonkun sortin käräjät menossa. En tiedä kuka hävis, mutta ilmeisesti ei hyvin päättynyt pitkähännän kohdalla. :)
Vastaan tuli, tai mitään tullu, vastassa meitä polulla oli pikku mopedi.
Seela Mobil. :) Aika suloinen. Mulla oli kans tollanen.. oliskohan ollu kans punainen..? Jotenkin muistikivaa olis sinisestä..? Pitää kaivella vanhoja valokuvia jos vaikka mysteeri selviäis! :)
Oli siinä joku toinenki mopedi, sellanen vaaleanpunainen uudempi malli. En jaksanu kuvata. Tää on parempi vehje.
Kuljen nykyään metsäpoluilla enemmän valppaana. Oliskohan ollu maanantai ku kohdattiin aika ison kokoinen kyykäärme tossa toisessa metsässä. Uskokaa vaan, oli mun eka kerta kun nään kyyn livenä luonnossa. Oli ihan muutaman metrin päässä kun se huomattiin ja sillä oli kuula hyökkäys asennossa kun tajusin äkkiä vetää Kiian ja Emman pois. Sit se näytti keskisormee ja luikerteli kiven koloon. Hieman peljästyin.
Kaikkea ihmeellistä sitä metsässä näkeekin. Eläinten jäljiltä näkee yön rientoja. On joku varis pöllytetty niin että pelkät sulat jääny jäljelle, puuta on kaluttu raivolla, kyhätty nuotiota, jäniksen paskakasoja ilmaantunu sinne tänne.. kun käy useasti samassa paikassa kävelemässä, näkee yön jäljiltä merkkejä siitä että kuhina taitaa olla suuri kun kukaan ihminen ei liiku. Paitsi tietenki se nuotio :)
Löysin sienen aamulla. En ottanu matkaan. Hyi. Koko sen ulkonäkö viestitti että ei kannata edes koskea. Myrkyllinen ku mikä. Isokin kun mikä. Teki mieli potkasta. Sitäkään en tehny :) (ei sillä etten olis yks päivä juossu metsässä ja potkinu sieniä apinan raivolla 5-vuotiaan tasolla) Parasta kakarana oli ku löysi "savusieniä". Niitä oli kiva talloa kun sisältä tuli sellanen ruskea pölypilvi :)
Kyllä metsässä sitten on kivaa. Ihan siis vaan kävellä koirien kanssa. Minä en sieniä kerää kun en edes niitä syö. En kerää marjoja. Vain ja ainoastaan jos nään hyviä vattuja tai mustikoita, syön nekin paikan päällä :) En lähtis vartavasten keräämään. Ehkä sitten jos tietäisin ettei hirvikärpäset väijyis mua joka nurkan takana. Tai kärmekset. Hui!
Ei mitää hei, mä jatkan mun vapaata! Taidan kerätä mun koristetyynynpäälliset kasaan ja kuvata ne teille... Ei juma.. :D Sommoro!
